Ei tarvitse etsiä syitä motivaatiolle, vain järjestelmällistä valmistautumista siihen, miten toimia oikein silloinkin, kun motivaatiota ei ole.

Olet geneettisen perimäsi tulos. Noin puolet ihmisistä perii geenien kautta sellaisen aivojen mallin, joka altistuu helpommin riippuvuudelle. Tälle kohdalle ei ihan kauhesti mahda, se vaatii vain kovempaa taistelua.

Vastoinkäymisten synnyttämien tunteiden lievittämiseksi saadaan nopea korjausliike itselääkinnällä. Haetaan rentoutta ja mielihyvää, ja hetkellisesti se usein toimii. Kuitenkin jatkuva mielihyvän tuottaminen ulkoisilla ärsykkeillä muuttaa tilanteen aivoissa hiljalleen sellaiseksi, että hyvänolontunteen sijasta etsitäänkin jo edes normaalia olotilaa samoilla toimenpiteillä.

Ympäristössä olisi hyvä olla vaihtoehtoisia mielihyvän lähteitä. Jos vaihtoehtoja mielihyvän tai hyvänolontunteen saavuttamiseksi ei ole, on helppo jatkaa juuri niitä käytösmalleja, jotka johtavat kohti riippuvuutta.

Jatkuva mielihyväkeskuksen kuormittaminen ulkoisten ärsykkeiden avulla saattaa johtaa heikentyneeseen itsetietoisuuteen. Tämä ilmenee riippuvuuden vakavuuden ja hoidon tarpeen kieltämisenä. Samanaikaikaisesti vallitsee kuitenkin ymmärrys siitä, että kyseessä on elämänlaatua heikentävä toimintamalli.

Odotetun mielihyvän ja koetun mielihyvän välinen suhde vääristyy ajan myötä. Syntyy viha-rakkaussuhde ulkoiseen ärsykkeeseen. Tarve tai halu ulkoisen mielihyvän tuottamiseen, siihen liittyvine toimintoineen on itsessään addiktoivaa, vaikka käytön jälkeinen koettu mielihyvä ei enää vastaa sille asetettuja odotuksia.

Edelliseen liittyy vahvasti se, että käyttöön liittyvien ympäristöjen ja tilanteiden toistuvuus luo tuttuuden tunnetta ja siten aiheuttaa riippuvuutta niitä kohtaa. Mielihyvän kokeminen liitetään siihen liittyvään ympäristöön tai toimintaan.

Voimattomuus lipsahduksen jälkeisessä tilanteessa aiheuttaa usein sen, että mielihyvää aiheuttavaa ainetta nautitaan enemmän kuin aiemmin, koska ”peli on kuitenkin jo menetetty”. Voimattomuuden tunnetta korjataan edelleen lisääntyneellä käytöllä ja täysi kieltäytyminen koetaan mahdottomuutena. On kuitenkin hyvin oletettavaa, että näitä lipsahduksia syntyy kaikille jossain määrin.

Harkinta saattaa pettää tilanteessa, jossa koetaan impulsiivinen, äkillinen tarve mielihyvän kokemiseen. Tällaisessa tilanteessa vaihtoehto on ymmärtää pitkän ajan hyödyt, joten usein vastakkaisasettelun lopputulos on kovin selvä. Impulsiivisuus aiheuttaa tällaisessa tilanteessa tapahtuvaa harkintakyvyn pettämistä. Yliarvostetaan välittömän nautinnon merkitystä.

Kroonisen stressin ja riippuvuutta aiheuttavien aineiden väärinkäytön välinen yhteys on vahva. Riippuvuusriski kasvaa jos on jatkuvasti, tai on joutunut pitkäaikaisesti kokemaan stressiä aiheuttavia tekijöitä (pahoinpitely, kiusaaminen, köyhyys, laiminlyönti, hyväksikäyttö, läheisten empatian puute). Stressi aiheuttaa tunnetta tilanteen hallinnan heikkenemisestä ja kasvataa impulsiiviista käytöstä, josta jo aiemmin mainittiin. Myös pitkäkestoisten tavoitteiden merkitys vähenee ja tilalle astuu ”kaikki mulle heti tänne” ajattelumallin. Kontrolli otetaan haltuun, vaikkakin hetkellisesti.

Kun tarve on tyydytetty, unohdetaan miltä tuntuu himon tai halun hetkellä. Ei enää osata ennakoida sitä hetkeä, joilloin mielihyvän kokemisen tarve on voimakasta. Tällaisissa hetkissä yliarvioidaan omat kyvyt toimia oikein sitten, kun mielihyvän kokemisen tarve on huipussaan.

Addiktiivisten ulkoisten ärsykkeiden väärinkäyttö liittyy heikentyneeseen päätöksentekoon, joka
– näyttää ylistävän hetkellistä nautintoa
– aliarvioivan väärinkäytön riskit
– aiheuttaa kyvyttömyyden oppia toistuvista virheistä