[jingle] (voisi olla jopa esittelyn taustalla pientä kohinaa)

Tänään meillä on haastattelussa monille ainakin nimeltä tuttu Ateenalainen kaveri, jota on tituleerattu jopa historian ensimmäiseksi filosifiksi. Ei mikään turha titteli! Tämä kaveri eleli Kreikkalaisissa maisemissa melkein kaksi ja puoli tuhatta vuotta sitten ja vieläkin hänen juttuihinsa tartutaan ja ideoitaan puidaan niin älymystössä kuin kadunmiesten kesken. Vaikutusvaltainen kaveri siis.
Tämän herran meriitteihin kuuluu esimerkiksi ajatus käsitteestä ”filosofia” kuten sen nykyaikana käsitämme. Hän oli uuttera kirjoittaja ja ollaan silleen onnellisia että kaikki hänen teoksensa on säilyneet meidän päiviin asti täydellisinä. Jonkin verran tiedetään myös miehestä ajatusten ja tekstien takana, mutta antaapa miehen itse kertoa. Pidemmittä puheita, tervetuloa kohinan haastatteluun Platon.

[h] Morjesta mieheen. Mitäs kuuluuu?

[p] No moi moi, mitäs tässä. Vähän kankee olo ja kurkkua kuivaa.

[h] Mistäs moinen?

[p] Oltiin Sokrateen kanssa eilen viininmaistajaisissa ja pitihän siellä puheita pitää. S veti kyllä pisimmän korren kun sillä oli kalkki huulilla sen viimeisen puheen aikana ja jätkä sammus siihen kesken tarinan. Noh, tota on kyllä tapahtunut aikaisemminkin.

[h] Jaa jaa. Siis meillähän oli tässä pientä säätöä, kun Sokrateen piti tulla tänään ja sinun sitten vasta seuraavaan slottiin, mutta näistä ”kiireistä” johtuen vaihdettiin nyt päikseen näitä vuoroja. Mutta hienoa että sinä pääsit tulemaan. Otatko vissyä tai jaffaa? Meillä taitaa olla tuossa kylmässä muutama.

[p] Joo. Jaffa olis kyllä jees.

[h] Ihan pikku hetki

[kolinaa, kaapin avaus, pullon pöytään kopsahdus ja korkin avaus]

[h] Punaista vai keltaista?

[p] punasta

[h] No niin. Tosiaan oli tänään ajatuksena hieman kuulla sekä sinun työstä, mutta myös saada kuvaa siitä millainen mies se maailmankuuluisa Platon oikein onkaan. Ja jos vaikka siinä sivussa, idoittesi lisäksi, opittaisiin vähän historiasta ja siitä millainen vaikutus sinulla on oikein ollutkaan.

[p] Ai jaha. Aikas niin sanotusti korkea tilaus, eli longus ordo kuten me aikoinaan tavattiin sanoa. Mutta joo, yritetään. Mitäs sulla on siellä listalla?

[h] No aloitetaan vaikka tästä: Mikä tämä Platoninen rakkaus oikein on? Älyästä lempeä vai mistä on kyse?

[p] Ai se. No kaikki sai alkunsa tästä papittaresta Diotimasta. Se diggas tai oikeastaan rakasti kovasti Zeusta kun taas Zeus, jumala kun oli, ei pysty samanlaiseen, vastavuoroiseen rakkauteen ”alempiarvoisia” eli ihmisiä kohtaan. Mutta toi taivaan ja ukkosen jumala Zeus arvosti tätä papitarta erilailla. Tälle yksisuuntaiselle palvonnalle tai rakkaudelle, jota myöhemmissä teoksissani käsittelin annettiin sitten selittävä nimitys ”Platoninen rakkaus”. Itse en moista termiä keksinyt. Tossahan en enemmänkin kyse siitä että kauniin jumalaiset asiat herättää meissä, tai siis teissä maallisissa ihmisissä tunteen kaunetta ja hyviä asioita kohtaan, mutta ne asiat ei sinänsä rakasta teitä takas. Eli yksinkertaistettuna se on yksisuuntaista rakkautta, jonka alkuunpanija on sen alkuperäisen rakkauden kohde. Jengi käyttää sitä vähän väärin mun mielestä.

[h] Kiehtovaa.

[p] Joo, mutta en mä siitä itteeni ota.

[h] Tuossa alun esittelyssä kerroinkin jo kuulijoillemme että olit koko elämäsi ajan innokas kirjailija ja asioiden muistiinpanija. Taisit olla niitä ensimmäisiä jotka otti tällaisen uuden käytännön ihan arkirutiineihin?

[p] Oli noita muitakin siihen aikaan, mutta toisaalta sitten näitä mun juttuja kopioitiin aikas paljon Akatemian aikoihin ja siksi niitä varmaan on niin hyvin säilynyt.

[h] Todellakin. Perustit Akatemian ilmeisesti kunnioituksesta Pallakselle, eli Athenelle joka edusti, tai edelleen edustaa viisauden jumalaa siellä kotonaan Pantheonissa tai onko sitten kyläilemässä Olympuksella.

[p] Joo. Ja mun jutuilla siellä toreilla alkoi olla niin paljon jo sukseeta että piti löytää joku paikka hengailla. Vaikka kelit oli kyllä ihan kohdillaan ja ei hirveesti satanut, mutta se kuumuuskin joskus oli aikas sietämätöntä. Perustettiin toi Akkis ja siellä sitten ruvettiin tarkemmin miettiin että mikä tää yhteiskunta oikein on ja puhuttiin kauneudesta ja muusta. Joskus meni myöhään ja viiniäkin kyllä kulu.

[h] Aivan. Ja tuolla sitten niitä kirjoituksisasi tuotettiin ja kopioitiin?

[p] No jonkin verran joo, mutta kyllä meidän ensisijainen tarkoitus oli jakaa tätä oppia jota ruvettiin sittemmin kutsumaan filosofiaksi. Oli siitä erimielisyyksiäkin. Jotkut oli niin retoriikan ja puheopin puolella että rupesivat kutsumaan itseään sofisteiksi, mutta ei me hengailtu samoissa piireissä. Protagoras joka oli se suurin hölösuu johti noita joukkoja siihen aikaan.

[h] Ei kuitenkaan mitään vakavampia yhteenottoja?

[p] No ei. Kyse kuitenkin oli puhetaidosta, joten ne oli sellaisia ensimmäisiä rap-battleja, mutta ilman biittiä tosin.

[h] Mainitsit että yhteiskunta oli teidän työlistalla usein. Mitä se käytännäössä tarkoitti?

[p] Joo me mietittiin pajon miten saatais Ateenasta ja yleensäkin valtioista parempia paikkoja kaikkien elää. Funtsittiin aikas paljon sitä miten hommaa pitäisi hoitaa.

[h] No pääsittekö mihinkään lopputulemaan?

[p] Kyllä meillä muutama ihan kantava ajatus oli. Radikaalein kai se että demokratia on ihan perseestä.

[h] No se kuulostaa nykyaikana radikaalilta, kun ajattelee että sitä kohti lähes kaikki valtiot ja tahot koittavat nykyään pyrkiä. Mikäs demokratiassa sitten kiikastaa?

[p] No ei se ajatuksena ole ihan huono. Se mikä tekee sen huonoksi on ne säännöt joiden perusteella se toimii. Eli jokainen, tiettyyn ikään tai muuten vaikutusvallassa oleva, saa antaa äänensä ja osallistua sitä kautta päätöksen tekoon. Tämä olisi ihan jees, mutta kun jengi on niin pässiä porukkaa ettei ne osaa tehdä päätöksiä oikein, tai siis päätellä oikein. Me keksittiin noille pässien harrastamalle ajattelulle ihan oma nimityskin. Se on tämä ”Doksa”. Se on kai suomennettu sanaksi ”luulotieto”. Eli jengi luulee tietävänsä mutta OIKEESTi ei kuitenkaan tiedä. Tää on sitä kun ollaan laiskoja ja mennään lauman mukana kun

ei itse jakseta ajatella ja ottaa selvää.

[h] Ja sekö on ongelma demokratiassa?

[p] No totta hitossa. Jokainen äänestää vääristä syistä tai ulkoisen vaikutuksen alaisena ilman että ottaa henkilökohtaisesti selvää ja miettii ihan sinne pohjaan asti mitä on asioista mieltä ja miksi. Siellä kuitenkin lepää se totuus eli alētheia, mutta sinne teillä lihallisilla ei ole pääsyä.

[h] No onko jotain tehtävissä, jos tuo alētheia eli absoluuttinen totuus on meiltä kuolevaisilta saavuttamattomissa?

[p] Joo, me tultiin jengin kanssa yksi ilta parin Nubialaisen seurassa siihen lopputulemaan että löytyy tällainen ”epistēmē” joka käytännössä kuvaa sitä tietämyksen tasoa johon ihmisellä on maksimissaan mahdollisuus päästä. Ja vasta kun ajatukset on sillä tasolla demokratiassa ja siihen läheisesti liittyvällä äänioikeudella on mitään järkevää käytännön merkitystä.

[h] Mutta mielestäsi siis näin ei ole?

[p] Juu ei. Enkä mä ole yksin tän ajatuksen kanssa. Ihan vääristä syistä jengi äänestää nykyajan demokratioissa. Massaa johdetaan kuin koiravaljakkoa.

[h] No välillähän se siltä tuntuu. Entä vaihtoehto? Onko sellaista?

[p] Siis joo. Parikin kilpailevaa teoriaa. Toi mistä just puhuttiin, että jengi sivistäis itseään ja jollain keinoin todettaisiin se että tyypit ajattelee itsenäisesti eikä massan mukana. Joku testi tai jotain. Voi tosin olla aika vaikeeta kun siinä komiteassa joka päättää mitä testataan, äänestettäis demokraattisesti mitkä kysymykset otetaan mukaan ja taas ollaan samassa tilanteessa. Ymmärrätkö?

[h] Joo. No entä muuta?

[p] Onk sitä jaffaa vielä?

[h] Valitettavasti sinä meni viimeinen pullo. Mutta vettä löytyy.

[p] En mä sitä.

[h] Mutta palataksemme tähän demokratian prosesseihin…

[p] No sitten on tää kunkku-filosofi ajatus. Eli tehdään filosofeista kuninkaita ja kuninkaista filosofeja.

[h] Nyt en ymmärrä, voitko tarkentaa?

[p] No jos jengi on liian tyhmää johtaakseen itseään niin silloin tarvitaan filosofi-kuningas siihen kärkeen.

[h] Ja tämäkö ei olisi sitten diktatuuria?

[p] No ei, kun se kaiffari, tai koneisto siellä ylhäällä olisi helvetin fiksua ja näkis kokonaisuuden.

[h] Kuulostaa hienolta. Täytyy myöntää että nykyrakenteissa olisi tuon puolesta hieman petrattavaa.

[p] Mulla on ollut tässä aikaa sitten siirtymiseni, niin oon ollut hirveen kiinnostunut musiikista, kun siinä se kauneus ja lyriikka, kaks mun lepparia yhdistyy silleen viihdyttävästä. Ja tämä kun on tällainen ääniohjelma, niin saako toivoa jotain biisiä?

[h] Toki saa, mutta valitettavasti nuo Teostoasiat ovat sillä tolalla että enempää kuin 28 sekuntia sitä yhtä biisiä ei voi soittaa tai tulee maksulappu luukusta. Mikäs sinun toive oli ja mistä moinen kappale tuli mieleen?

[p] No kun tästä aiheesta puhuttiin niin mulle tuli tämän Juicen biisi ”Suomi on liian pieni kansa” mieleen. Taitaa olla sillä ”Kiveä ja Sämpylää” levyllä.

[h] Katsotaampas… Joo. Löytyy. Pistetään soimaan sen 28 sekunttia tähän väliin ja juodaan sillä välin meidän jaffat loppuun.

[p] Mun kyllä loppu jo.

[biisiä]

[h] Ja tervetuloa takaisin. Juu, olihan siinä sitä ideaa. Ja kuulijoille tiedoksi että youtubesta kyllä voi kuunnella koko biisin. Hakusanathan olivat ”suomi on liian pieni kansa”.

[p] Tykkään tosta. Vaikka käsitelläänhän siinä vähän muutakin. ”Jos herra tehdään rengistä eipä piittaa se vanhasta jengistä” -siinä se kiteytyy. Tyhmä ei voi johtaa.

[h] Jos palataan noihin tekemiisi teoksiin, niin pitää kertoa yksi hauska tarina.

[p] No?

[h] Taustatyötä tähän haastatteluun tehdessä kun luin monista lähteistä että ”Platon sanoin MENOISSA sitä ja MENOISSA todettiin tätä”, niin ajattelin että kirjan nimi on ”MENOT” ja otsikon perusteella se kertoo hummaamiseta ja viininjuonnista ja sähläämisestä. Mutta sainkin huomata että kyseessä on henkilö, jonka nimi on MENON. Olin kyllä himena pettynyt. Ajattelitko koskaan kirjoittaa veijarinovellia tai antiikkista juoppohullunpäiväkirjaa?

[p] No en kyllä. Toi kirjoittaminen oli niin harvinaista siihen aikaan että kyllä aika tarkkaan mietittiin mitä ylös laitetaan. Nykyäänhän kuka tahansa jolla on läppäri voi kirjoittaa mitä mieleen tulee ja joku vielä jopa lukee sen.

[h] Totta tuokin.

[p] Mutta mä itse diggasin MENOISTA, en siis siitä tyypistä vaan siitä kirjasta. Vaikka kyllä VALTIO oli kuitenkin se pääteos. Sen kanssa meni kyllä niin monta iltaa ja niin pitkään että ei viittis edes muistella, vaikka kuolematon nykyään oonkin.

[h] Samaa mieltä; VALTIO oli hyvä teos ja sen sisällöstä tuossa jo aikaisemminkin puhuttiin. Mutta luuletko että koskaan toteutuu utopia täydellisestä yhteiskunnasta?

[p] Ei varmaankaan, mutta tärkeintä on että yhteiskunta siihen pyrkii. Matka on tärkee myös tässä, vaikka matkalla olisikin sitten koko yhteiskunta.

[h] Tässä vaiheessa haastattelua esitetään meidän yhdessä aikaisemmin nauhoitettu haastattelu, jossa pureudutaan yhteen sinun tunnetuimmista vertauksistasi, eli nk. ”Luola vertaus”

[p] Selvä.

[kohinaa – sitten ollanki jo luolassa]

[h] No niin hyvät kuulijat olemme nyt täällä luolassa. Kanssani on suuri ajattelija ja länsimaisen ajttelun ensimmäiseksi filosofiksi nimittämä Platon. Tervetuloa.

[p] Kiitos kiitos

[h] Mites tuo nimi Platon. Yksi nimi ja se kertoo kaikille kuka olet. Onko nämä nykymyysikot kuten Adele tai Prince ottaneet oppia sinusta ja brändäävät itsensä näin ”yksiselkeisesti”?

[p] Hah, siitä en tiedä. Saattaahan se olla. Mutta tohon aikaan oli tapana antaa isoisän nimi pojanpojalle. Tapa jota jonkin verran vieläkin näkee. Sen perusteella mä olin Aristocles Aristonin poika, mutta Plato on oikeastaan mun sukunimi joka tarttui kouluaikoina kun mulla on tää hitusen leveämpi otta. Se vaan tarttui ja jäi.

[h] Tätä en tiennytkään.

[p] Harva tietää, nykyään mä oon kaikille vaan Plato tai siis Platon.

[h] Mutta olemme todellakin täällä luolassa jossa sinun yksi tärkeimmistä ajatuksista, vai pitäisikö leikkisästi sanoa ”ideoista” syntyi.

[p] Joo, tää on tuttu paikka. Mietin paljon juttuja jotka liittyy tähän tilaan ja sen suhteeseen tohon ulkomaailmaan joka vain kajastuksena näkyy tuolla kauempana.

[h] Moni varmaan onkin kuullut kuuluisata ”luola vertauksesta”, mutta kertoisitko hieman mistä siinä on kyse?

[p] No tää ajatus, mä en tykkää käyttää sanaa idea, lähti oikeestaan ton VALTION kirjoittamisen aikoihin. Funtsin tosi paljon sitä että mistä nää filosofi-kuninkaat löytäis sen ”todellisen tiedon” ja onko sellaista. Looginen ja rationaalinen ajattelu oli silloin tietysti olemassa mutta sitä ei osattu välttämättä semanttisesti kategorisoida niin kuin nykypäivänä tehdään. Puhuttiin vaan ”ajattelusta”. Sitä oli hyvää ja huonoa. Joitakin meitä sitten kiinnosti ajatukset lopullisista totuuksista, mitä myös nykyään metafysiikaksi kutsutaan. Asioista asioiden takana.

[h] Hmm. Jatka toki.

[p] Eli mä en voinut silloin suoraan sanoa että valtion johto on ihan pihalla ja että se pitäis vaihtaa. Joten mä keksin allegorioita. Eli ajatuksia jotka kertoo asioiden välisistä suhteista toisiinsa, mutta ei kuitenkaan puhu juuri niistä asioita suoraan.

[h] Nyt putosin kuin porkkana kärrystä.

[p] No esimerkiksi tää luola juttu. Toi ulkona paistava aurionko on todellisuudessa rationaalinen ajattelu joka valollaan näyttää mitä tuolla ulkomaailmassa olevat asiat todellakin ovat. Ja sit nämä varjot täällä luolan seinällä taas kuvastaa mitä ajattelen ihmisten ajatuksista tuolla ulkona. Ei siis tuolla ulkona, vaan reaalimaailmassa. Maailma jossa tämä luola sijaitsee on siis eri kuin se maailma jossa ihmiset toimittaa arkisia asioitaan.

[h] Jatka ihmeessä.

[p] Tää perusajatus että jengi täällä luolassa ei näe kuin tuolla todellisessa olevien asioiden valon tuottamia varjoja täällä luolan seinällä. Sä voit tehdä käsilläsi lampun edessä seinälle jäniksen, mutta onko se aito jänis? No ei ole. Se on sen aidon asian, eli idean, heijastuma tai derivoitu mössö täällä luolan eli ummikoiden maailmassa. Ja ne luulee että varjo jänis on oikea jänis vaikka se ei oo. Ja ne tekee päätöksiään perustuen noihin valheellisiin asioihin ja siinä vaiheessa kaikki alkaa mennä päin vittua. Saako täällä sanoa päin vittua?

[h] Ainakin vielä saa. Ei ole vielä mainostajia jotka sen kieltäisivät.

[p] No joo. Mutta tässä mun tarinassa yks kaveri pääsee ulos täältä luolasta ja tonne ulkomaailmaan.

[h] Mitäs sitten tapahtuu?

[p] Ne se hengaa siellä hetken ja sen silmät alkaa tottua uuteen todellisuuteen. Aurinko, joka on siis realismi ja rationalismi kertoo sen kaverin silmien kautta miltä se oikea jänis oikeen näyttää. Ja se on ihan pähkinöissään. Niin pähkinöissään että se päättää palata sinne luolaan jossa sen kaikki frendit vielä majailee.

[h] No meneekö se sinne?

[p] No menee. Kompuroi pirulainen kun täällä, siellä siis täällä luolassa on niin pimeää. Se näkee vanhat frendinsä ja rupee ihan simona papattaan niille näitä juttuja mitä se on nähnyt ulkopuolella sen luolan. Tää jengi kuuntelee kyllä, mutta ei ota sitä kovin hyvällä. Periaatteessahan se kaveri kertoo niille että ”herätkää nyt saatana, te ette ymmärrä todellisuudesta mitään”. Ei kukaan halua sellaista kuulla kerrottavan. Haluaisitko sä?

[h] No en kyllä välttämättä. Pitäisi vähän pehmittää sanomaa.

[p] No tää kaveri ei hallitse sitä. Tykittää menemään vaan. Ja mikä on lopputulos? Tää sen vanha posse haluaa tappaa sen kaverin! Nirri pois! Ihan vaan siksi että tää tyyppi halus kertoo oman näkemyksensä siitä miten maailma lepää.

[h] Huomaan kyllä yhtymäkohtia myös nykyaikaan.

[p] Aivan! Ja toi suvaitsevaisuus tai nää hässäkät joiden kanssa te pyöritte on kyllä sitä samaa kauraa, mutta, ja äläkä nyt suutu mutta teidän jutut mmistä nahistelette on niitä varjoja siellä luolan seinällä.

[h] Niinpä taitavat olla. Nyt näyttää siltä että meidän jutut alkavat ärsyttämään myös nykyisiä luolan asukkeja joten päätämme lähetyksen täältä luolasta tähän. Takaisin lähettämöön.

[kohinaa insertti]

[insertti]

Herättikö kuunnelma tunteita? Rassaako mieltä vessaharja ja haluaisit jakaa tunteitasi? Tee se osoitteessa kohinaa.fi ja kerro mistä kohtaan sinua pitää puristaa. Kohina kuuluu kaikille. KKK. (toinen ääni) Ei noin voi sanoo, jengi ärsyyntyy. (takaisin alkuperäiseen ääneen) Anteeksi. Kohina.fi on turvanasi (toinen ääni taustalla: ihan niin latteeta…) (alkuperäinen ääni) Anteeksi. siis: Kohina.fi on turvasanasi. (toinen ääni: no nyt!)

[/insertti]

[h] Ja tervetuloa takaisin. Tänään siis haastattelussa Platon, tuo länsimaisen filosofian todellinen pioneeri joka ei jäänyt kiinni Ateenassa falloksien piirtämisestä viinipäissään Gorgiaksen saati Prodikoksen huviloiden seinärappauksiin.

[p] Juu en.

[h] Ollaan jo aika paljon käyty läpi tuota sinun työuraa ja täytyy sanoa että olet kyllä ihailtavan tuottelias ollut, mutta mielenkiinto kääntyy kyllä myös henkilökohtaiseen persoonaasi. Millainen mies Platon on?

[p] Kuollut.

[h] Juu, sehän me tiedettiin. Mutta lähinnä ajan takaa että millaista se arki oli? Mitä tekee mies joka keksii länsimaisen filosofian pohjan kun on downtaimia? Keräilee viikunoita vai jahtaa mekkoja?

[p] Mekassa en oo käynyt ja tietääkseni niitä on vain yksi. Mutta ehkä toi kohina ja historian havina, suhina mitä näitä termejä nyt on on antanut hieman väärän kuvan meikästä. Mulla oli intohimo. Tai pakkomielle oikeastaan. Hiton jääräpäähän mä olin. Montakertaa Ässän kanssakin meni viikunanoksat ristiin.

[h] Ässän?

[p] Äs, siis se kirjain. Sillain Sokrates halus että sitä kutsutaan. ÄS. Kysy siltä miks.

[h] No hän on kyllä tulossa tänne haastateltavaksi lähiaikoina, mikäli viininmaistajaiset eivät menneet mönkään, joten tulen kysymään tästä suoraan häneltä.

[p] Missäs me oltiin?

[h] Niin siis ajatuksena oli saada jonkinlaista kuvausta siitä arjesta jota aikoinaan elit.

[p] Erilaista. Niin kai sitä vois parhaiten luonnehtia. Oon seurannut tätä maailman menoa ja sä et tiedä niiden facepalmien määrää. Mun platon alkaa olla nimeni veroinen. Kyllä mä olin onnellinen. Oli paljon frendejä ja tunne oli että tärkeää tehtävää. En mä tosin siinä vaiheessa ymmärtänyt millainen vaikutus mun tekemisilläni olis tuleville aikakausille. Se vaan tuntu oikeelta.

[h] Intohimoa?

[p] Ehdottomasti. En mä osannut olla hiljaa tai välittämättä. Välitin liikaa ihmisistä ympärilläni ja pohdin yöt ja päivät miten niiden elämää vois parantaa.

[h] Olit siis empaatti?

[p] Varmaan suurin sellainen. Vai ketäs täällä nyt onkaan? Ai, Deskartes ja Russel menee vähän siihen samaan kategoriaan, mutta joo, kovasti välitin kanssaihmisistä.

[h] Se välittäminen kyllä näkyy. Vielä kahden ja puolen tuhannen vuoden jälkeen.

[p] Niinpä taitaa.

[h] Näihin sanoihin on hyvä lopettaa, mutta meillä täällä kohinassa on ollut tapana lopettaa haastattelut aina kahteen kysymykseen. Eli ensinnäkin: jäikö jotain kysymättä?

[p] Ei kai sinänsä. Tai joo. Kysy multa mitkä ovat kaksi tärkeintä neuvoa nykyaikaan jota mä Platon voisin antaa. Kysy se.

[h] Mitkä ovat kaksi tärkeintä neuvoa jotka voisit meille antaa?

[p] No ekaks: Ajattele itse. Ei tarvi haistatella muille, mutta älä oo lammas. Se on eka.

[h] No entäs toiseksi?

[p] Mä en sinänsä ole mikään anarkisti tai poliittisesti radikaali enää nykyään, mutta on kyllä pakko sanoo että ei saa valittaa jos itse on ahdingon syy. Eli tarkotan siis että toi jengi joka tätä kansaa johtaa on kansan valitsema, mutta lähes kaikkia vituttaa. Onko silloin syy missä?

[h] No sitä kuulijamme voivat jäädä miettimään. Sitten se luvattu toinen lopetuskysymys eli jos haluat että sinusta haluaa tietää lisää tai mistä sinut tavoittaa, niin paras keino siihen on?

[p] No tätä nykyä mut aika huonosti tavoittaa, mutta jos kiinnostusta riittää, niin suosittelen sellaista matalaa kynnystä kuin youtube. Sieltä löytyy se pohja. Ja jos jutut rupeaa enemmän kiinnostamaan niin kirjastosta löytyy mun kaikki teokset. Ne voi lukea kronologisesti, mutta jos aika on rajallista niin ehkä toi VALTIO on se johon kannattaa tutustua.

[h] Kiitos Platon haastattelusta. Ja jos törmäät Sokrateekseen, niin sano että lähetin tekstarin johon odotan vastausta.

[p] Mä kerron. Kiitti.